Bennu-asteroidin pinnalle syntyy odotettua vähemmän kraattereita

Pienten meteoroidien iskeytymisistä ei muodostu Bennulla kraattereita siinä määrin kuin olisi odotettavissa. Syynä on asteroidin kivikkoinen pinta.

"Bennulla me havaitsimme jotakin pienille ja lohkareisille kappaleille ainutlaatuista, mikä laajensi ymmärrystämme iskuista", sanoo David Trang Havaijin yliopistosta.

Tutkijat arvioivat planetaaristen kappaleiden ikiä mittaamalla niiden törmäyskraattereiden runsautta ja kokoa. Kraatterien määrä kasvaa ajan saatossa. Pinta, jolla on runsaammin kraattereita, on vanhempi kuin pinta, jolla niitä on vähemmän.

Kraatterin koko riippuu iskeytyjän koosta. Koska meteoroidien määrä kasvaa sitä mukaa mitä pienempiä ne ovat, pienemmät kraatterit ovat isoja runsaammin edustettuina.

Bennun kraatterit kuitenkin seuraavat trendiä vain tiettyyn pisteeseen saakka. 2–3 metriä pienempien kraattereiden määrä alkaa vähentyä.

Tutkijoiden mukaan selityksenä on Bennun kivikkoinen pinta. Murikat toimivat suojakilpinä, jotka estävät kraattereiden muodostumisen pienten meteoroiden iskuista. Nekin meteoroidit, joka pääsevät läpi, tekevät pienemmän kraatterin kuin olisi odotettavissa hienojakoisemmalla pinnalla.

Niinpä Bennun pinta muuttuu eri tavalla kuin kiinteästä tai hienojakoisesta aineksesta koostuvat pinnat. Tämä tarkoittaa, että pinta näyttää huomattavasti nuoremmalta kuin asteroidin sisus, sanoo Edward Bierhaus Lockheed Martinista.

Nasan Osiris-Rex-luotain on tutkinut noin 500-metristä Bennua lähietäisyydeltä. Kappale kuuluu Maan lähelle tuleviin Apollo-asteroideihin.

Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)