Kirkkonummelta havaittu kohde oli miltei 40 000 kilometrin etäisyydellä geostationaarisella radalla. Tämä etäisyys vastaa noin kolmea Maan halkaisijaa. Sen kauempaa ei ihmisen tekemiä laitteita voi nähdä ilman apuvälineitä.

Kyseessä olivat poikkeukselliset olosuhteet, sillä normaalisti geostationaarisatelliitit ovat liian himmeitä havaittaviksi muuten kuin kaukoputkilla. Kahdesti vuodessa, kevätpäivän- ja syyspäiväntasausten aikoihin, Maan varjo kulkee geostationaariradan suuntaisesti ja tarjoaa poikkeuksellisen tilaisuuden satelliittien bongaukseen.

Tietoliikenteeseen, säähavaintoihin ja sotilastiedusteluun käytettyjen GEO-satelliittien aurinkopaneelit ulottuvat jopa parinkymmenen metrin leveydelle. Paneelit ovat lähes kohtisuorassa Aurinkoon nähden eivätkä siksi ole yleensä näkyvissä.

Lähestyessään Maan varjon reunaa satelliitit voivat kuitenkin asettua juuri oikeaan kulmaan heijastaakseen peilin lailla Auringon valoa maanpinnalle. Tuolloin satelliitti voi loistaa taivaalla jopa satoja kertoja normaalia kirkkaampana. Lähin aiemmin tunnettu vastaava havainto on Ruotsista. (Aiheesta lisää Tähdet ja avaruus -lehdessä 1/2010)