Avaruusaluksen kiihdyttäminen lähes valonnopeuteen on ainakin teoriassa mahdollista. Johns Hopkinsin yliopistossa työskentelevän tutkija William Edelsteinin mukaan suuri nopeus kuitenkin tappaisi mukana olevat matkustajat erittäin nopeasti.
Pikainen menehtyminen johtuu siitä, että tähtienvälinen avaruus ei ole todellisuudessa täysin tyhjä paikka. Jokaisessa kuutiosenttimetrissä avaruutta on keskimäärin alle kaksi vetyatomia. Tämä on äärimmäisen vähän ainetta, sillä esimerkiksi maapallolla vastaavan kokoiselta alueelta löytyy 30 miljardia miljardia atomia.
Normaalinopeuksilla liikuttaessa näistä muutamasta vetyatomista ei tarvitse välittää. Mitä nopeammin alus kiitää, sitä suurempi määrä hiukkasia kuitenkin törmää alukseen. Samalla myös törmäysenergiat kasvavat. Lopulta törmäävien hiukkasten määrä ja energiat kasvavat liian suuriksi.
Jos nopeus olisi esimerkiksi 99,999998 prosenttia valonnopeudesta, kestäisi matka Linnunradan keskustaan aluksen omassa ajassa vain noin kymmenen vuotta. Tällöin vetyatomit iskeytyisivät aluksen nokkaan huimalla 7 teraelektronivoltin energialla. Tämä on samaa luokkaa kuin mihin tuleva LHC-jättihiukkastörmäytin tulee kiihdyttämään protoneita, kun laite saadaan toimimaan täydellä teholla.
Vaikka itse avaruusalus onnistuttaisiin rakentamaan riittävän kestäväksi, siitä ei olisi paljoakaan suojaa sisällä oleville ihmisille. Esimerkiksi kymmenen senttimetriä paksu alumiinilevy imisi törmäysten energiasta vain yhden prosentin. "Miehistölle se olisi kuin seisoisi LHC-kiihdyttimen suihkun edessä", Edelstein kuvailee.
Edelsteinin laskujen mukaan jokainen aluksessa oleva saisi tämän takia jo yhdessä sekunnissa yli 10 000 sievertin säteilyannoksen. Ihmiselle kuolettava annos on noin 6 sievertiä.
Aiheesta lisää New Scientist -lehden verkkosivuilla (englanniksi)
Avainsanat: William Edelstein, valonnopeus, LHC
