Galaksin OJ 287 keskustassa on yksi suurimmista tunnetuista mustista aukoista. Kohteella on massaa yli 18 miljardin Aurinkomme verran.

Eräs aukon valtavan painovoiman kokevista kappaleista on noin 150 miljoonan Auringon massainen toinen musta aukko, joka kiertää suurempaa veljeään.

Kahdesti 12 vuoden jaksossa pienempi musta aukko kulkee kookkaampaa kumppaniaan kiertävän kaasukiekon läpi. Tapahtuma synnyttää purkauksen, joka on kirkkaampi kuin koko Linnunratamme.

Koska pienemmän aukon rata ei ole säännöllinen, purkausten ajankohdat vaihtelevat ja niiden ennustaminen on hyvin haastavaa. Vuosikymmeniä kestäneen työn jälkeen tässä on kuitenkin päästy yhä parempaan tarkkuuteen.

Vuonna 2018 esiteltiin teoria, joka väitti pystyvänsä ennustamaan tulevan purkauksen vain neljän tunnin tarkkuudella. Nyt julkaistussa tuoreessa tutkimuksessa tähtitieteilijät osoittivat ennustuksen menneen täysin nappiin.

"Olin hämmästynyt, kun huomasin, että OJ 287 tuli näkyväksi Spitzer-teleskoopille samana päivänä, jolloin purkauksen ennustettiin tapahtuvan", kertoo Seppo Laine Kaliforniassa sijaitsevasta Caltechista.

"Olimme äärimmäisen onnekkaita, että pystyimme havaitsemaan tämän purkauksen huipun Spitzerillä, sillä kyseisenä hetkenä yksikään toinen ihmisen valmistama instrumentti ei olisi kyennyt onnistumaan tässä tehtävässä."

Kansainvälisessä tutkimuksessa olivat mukana suomalaisista tähtitieteilijöistä myös Mauri Valtonen, Pauli Pihajoki, Harry Lehto ja Tapio Pursimo.

Samalla tutkijat pystyivät osoittamaan, että mustan aukon tapahtumahorisontti on hyvin tasainen. Niin sanotun "Ei karvoja" -teorian mukaan mustien aukkojen uloin reuna on aina täysin tasainen. Se ei siis sisällä edes karvoja, kuten teorian vitsinä esitetty nimi toteaa.

Jos suuri musta aukko ei olisi ollut symmetrinen, se olisi vaikuttanut pienemmän aukon rataan ja muuttanut havaittua törmäyshetkeä.

Aiheesta lisää Spitzer (englanniksi)