Vain pienessä osassa galakseja tiedetään olevan kaksi supermassiivista mustaa aukkoa verraten lähellä toisiaan. Kumpikin aukko on alun perin lymynnyt oman galaksinsa ytimessä, mutta sitten galaksit ovat törmänneet tuoden aukot toistensa läheisyyteen.

Tutkijat ovat nyt tehneet simulaation, jossa kaksi aukkojättiä ovat 40 kierroksen päässä yhteen sulautumisesta. Tarkoitus oli saada selvää, miltä tapahtuma näyttäisi valon aallonpituuksilla.

Ilmeni, että yhdistymässä olevat mustat aukot lähettävät pääasiassa ultravioletti- ja röntgensäteilyä, joka tulee aukkoja ympäröivistä aineskiekoista. Samaa säteilyä lähtee myös yksinäisistä galaksien keskusten aukoista, mutta yhdistyvien aukkojen röntgensäteily on simulaation perusteella voimakkaampaa ja vaihtelevampaa.

Tutkijoiden toiveena on, että Illinoisin yliopiston Blue Water -supertietokoneella ajetut simulaatiot saattaisivat auttaa havaitsemaan juuri yhdistymässä olevia supermassiivisten mustien aukkojen pareja.

"Me saatamme kyetä löytämään yhdistyviä supermassiivisia aukkoja ennen kuin ne havaitaan avaruudessa sijaitsevalla gravitaatioaalto-observatoriolla", sanoo Julian Krolik Johns Hopkins yliopistosta.

Maan päällä olevilla laitteilla ei supermassiivisten mustien aukkojen yhtymistä gravitaatioaalloilla voida havaita, mutta avaruuteen 2030-luvulle suunnitteilla oleva LISA-observatorio kykenisi siihen.

Aiheesta lisää ja Nasan simulaatio (englanniksi)