Toisessa tapauksessa kyseessä on valkoiseen kääpiöön sen tähtikumppanista virtaava kaasu, joka nostaa kääpiötähden massan vähitellen tarpeeksi suureksi supernovalle. Toisessa taas kyseessä on kahden valkoisen kääpiön törmääminen ja sulautuminen toisiinsa.

Tulokset julkaistaan Astrophysical Journal -lehdessä.

"Aiemmat tutkimukset tuottivat ristiriitaisia tuloksia, mutta ristiriidat häviävät mikäli havainnot selitetään molemmilla räjähdystyypeillä", selittää Ryan Foley Harvard-Smithsonianin Astrofysiikan keskuksesta. "Kyseessä on selvästi kaksi erilaista ympäristöä, toisessa on kaasuvirtaa, toisessa ei. Molempia löytyy tyypin Ia supernovista."

Toistaiseksi tutkijat eivät osaa selittää, miten kaksi erilaista supernovaräjähdyksen tyyppiä voivat tuottaa lähes täsmälleen samat kirkkaudet.

Tyypin Ia supernovat ovat hyvin tärkeitä kosmologian tutkimukselle, sillä niitä voidaan käyttää "standardikynttilöinä" suurten välimatkojen etäisyydenmittauksissa. Tällä tavoin havaittiin maailmankaikkeuden kiihtyvä laajeneminen, jonka löytäjät saivat vuoden 2011 Nobel-palkinnon fysiikassa.

Aiheesta lisää CfA (englanniksi)

Tutkimus aiheesta (arXiv.org)