Mustan aukon rikki repimä tähti lähetti viimeisen viestinsä

Tähtitieteilijät ovat ensimmäistä kertaa kuvanneet plasmasuihkun, joka on lähtöisin mustan aukon tuhoamasta tähdestä. Löydön tehneessä kansainvälisessä tutkijaryhmässä oli vahva suomalaisedustus.

Suomalais-espanjalaisvetoinen tutkijaryhmä on onnistunut kuvaamaan laajenevan plasmasuihkun. Se syntyi, kun galaksin keskustassa sijaitseva musta aukko hajotti riekaleiksi yli kahden Auringon massaisen tähden.

Ensimmäiset merkit tapahtumasta saatiin jo tammikuussa 2005. Seppo Mattila Turun yliopistosta havaitsi tuolloin Kanariansaarilla William Herschel -teleskoopilla kirkkaan infrapunapurkauksen Arp 299 -galaksiparissa.

”Havaitsemamme purkaus säilyi pitkään kirkkaana infrapuna- ja radioaallonpituuksilla, mutta se ei ollut havaittavissa näkyvässä valossa tai röntgensäteissä. Todennäköisin selitys oli, että tiheä tähtienvälinen kaasu ja pöly lähellä galaksin keskustaa estivät näiden aallonpituuksien etenemisen. Pöly sitten säteili valon uudelleen infrapunana”, Mattila toteaa.

Infrapunapurkaus havaittiin osana projektia, jossa etsittiin törmäävissä galaksipareissa tapahtuvia supernovaräjähdyksiä. Aluksi purkauksen luultiinkin olevan supernovaräjähdys.

”Infrapunasäteily osoitti, että tapahtuma oli äärimmäisen voimakas, huomattavasti energisempi kuin yksikään aikaisemmin havaittu supernova”, Mattila muistelee.

”Pohdimme, että vaihtoehtoisesti se saattoi johtua galaksin keskustassa sijaitsevan mustan aukon aktiivisuudesta, joten jatkoimme kärsivällisesti lisähavaintojen keräämistä selvittääksemme kohteen todellisen luonteen. Ja kärsivällisyytemme palkittiin!”

Myöhemmät havainnot paljastivat, että säteilyn lähde laajeni yhteen suuntaan, aivan kuten plasmasuihku. Lisäksi aineen mitattiin kulkevan noin 80 000 kilometrin sekuntinopeudella. Tämä on peräti neljäsosa valonnopeudesta.

Lisähavainnot varmistivat, että kyseessä todella oli kuolleen tähden lähettämä plasmasuihku eikä supernova.

Seppo Mattila ja Miguel Perez-Torres johtivat tutkimusryhmää, joka koostui 36 tutkijasta ja 26 instituutiosta ympäri maailman. Tutkimus on ilmestynyt tänään Science-tiedelehden online-palvelussa.

Turun yliopiston tiedote

Aiheesta lisää Science (englanniksi)