Selitys piilee luultavimmin pienemmässä, noin Auringon kokoisessa kiertolaistähdessä. Pienempi tähti näyttää mahdollistavan pölykiekon pysyvyyden, kun se muuten hajoaisi jättiläistähden tähtituulen vaikutuksesta. Kumppanitähden olemassaolo paljastui kiekosta löytyneestä tyhjästä alueesta.

"Interferometrihavaintojemme avulla pystyimme rakentamaan tähdestä kolmiulotteisen kuvan, mikä vastaa sen näkemistä virtuaalisella 130-metrisellä teleskoopilla", kuvailee tutkimusta johtanut Florentin Millour. "Tarkkuus on kertaluokkaa parempi kuin maailman suurimmilla optisilla teleskoopeilla, jotka ovat halkaisijoiltaan 8-10 metriä."

Tutkijat arvioivat, että uusi kolmiulotteinen kuvaustekniikka auttaa havaitsemaan entistä pienempiä yksityiskohtia tähtiä kiertävistä kiekoista sekä galaksien ainesuihkuista. Tutkimuksessa hyödynnettiin VLTI-interferometria, jonka osina käytetään ESOn Chilessä sijaitsevia 8,2- ja 1,8-metrisiä teleskooppeja.

Aiheesta lisää Max Planck -instituutti (englanniksi)