Päivittäin maapallolle tulee avaruudesta tuhansia kilogrammoja materiaa. Suuri osa saapuneesta aineesta on pieniä meteoroideja. Törmätessään ilmakehään ja palaessaan meteorit jättävät 70-100 kilometrin korkeudelle pilven pieniä hiukkasia.

Juuri samoilla korkeuksilla esiintyvät myös valaisevat yöpilvet. Näin ylhäällä ilmanpaine on vain hieman tyhjiötä suurempi, ja siksi kahden vesimolekyylin törmääminen ja kiinnittyminen toisiinsa on harvinaista.

Tutkijoiden mukaan meteorisavu kuitenkin toimii tiivistymisytiminä, jotka auttavat vesimolekyylejä löytämään toisensa ja järjestäytymään jääkiteiksi. Nyt julkaistujen tulosten mukaan noin 3 prosenttia jokaisesta valaisevien yöpilvien jääkiteestä on peräisin avaruuden meteoroideista.

Valaisevia yöpilviä näkyy korkeilla leveysasteilla lähinnä kesäisin, kun Aurinko on laskenut horisontin taakse ja taivas hämärtynyt riittävästi. Ne muistuttavat ulkonäöltään untuvapilviä, mutta esiintyvät korkealla avaruuden rajamailla noin 82 kilometrin korkeudessa. Tavanomaiset pilvityypit sijaitsevat yleensä alle 12 kilometrin korkeuksilla.

Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)