Alkuperäisdatan erotustarkkuus on kilometri sivusuunnassa. Kartan korkeus vastaa metsän latvuston korkeinta kohtaa muutaman metrin tarkkuudella korkeussuunnassa. Vuoristoalueilla erotustarkkuus on huonompi.

"Maapallon metsien korkeuksien tunteminen on keskeistä niiden biomassan tai hiilen määrän arvioimiseksi", selittää Marc Simard JPL:stä. "Karttaamme voi käyttää globaaleihin hiiliarviointeihin sekä elinympäristöjen tyyppien arviointiin."

Julkaistusta kartasta näkyy, että laajoilla alueilla puut ovat korkeimpia päiväntasaajan alueen trooppisissa metsissä. Niiden lisäksi pienempiä korkeita kasvustoja ovat myös Australian ja Uuden-Seelannin eukalyptus-metsät sekä Pohjois-Amerikan länsirannikon korkeat havumetsät.

Satelliittidatan oikeellisuuden varmistamiseksi tehtiin vertailua maanpäällisiin mittauksiin noin 70 eri paikassa. JPL:n sivuilta voi myös katsella aineistoa Google maps -kartoilla tai ladata sen alkuperäiskoossa.

Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)