Kyse on röntgenalueen avaruusteleskooppien uusista havainnoista. Ne haastavat vanhan oppikirjatotuuden. 

Tuore tutkimus pohjautuu galaksijoukkojen tuottamien röntgensäteiden määrään eli galaksijoukkojen röntgenkirkkauteen.

"Perustuen havaintoihin galaksijoukoista olemme löytäneet eroja siinä, miten nopeasti maailmankaikkeus laajenee riippuen katsomisssuunnastamme", kertoo Gerrit Schellenberger Harvard-Smithsonianin astrofysiikan keskuksesta.

Tutkimusryhmä esittää kahta mahdollista selitysvaihtoehtoa tuloksilleen. Ensimmäisen mukaan universumi ei olisi samanlainen kaikissa suunnissa. Toinen vaihtoehto on, että suuret galaksijoukot liikkuisivat samoihin suuntiin jostakin muusta syystä, joka ei liity kaikkeuden laajenemiseen.

Tätä ennen eroja on nähty vain kosmologisesti pienillä välimatkoilla, tyypillisesti alle 850 miljoonan valovuoden etäisyyksillä. Silloin galaksijoukkojen yhteinen painovoima pystyy hallitsemaan liikkeitä.

Sen sijaan suuremmilla etäisyyksillä, kuten tässä tutkimuksessa käsitellyillä viiden miljardin valovuoden etäisyyksillä, pitäisi universumin laajenemisen dominoida galaksijoukkojen liikkeitä.

"Tämä on kuin maailmankaikkeuden paisuvan pullataikinan hiiva ei olisi sekoittunut tasaisesti ja aiheuttaisi joidenkin osien turpoavan nopeammin kuin toisten", vertaa Thomas Reiprich Bonnin yliopistosta.

Tutkimuksessa vertailtiin 313 galaksijoukkoa. Nasan Chandra-teleskooppi havainnoi 237 joukkoa ja Euroopan avaruusjärjestön XMM-Newton-teleskooppi 76 joukkoa.

Aiheesta lisää Tähdet ja avaruus -lehdessä no 4 tai 5/2020