"Signaalin havaitseminen on mahdollista, jos pystymme seuraamaan tarpeeksi suurta määrää pulsareita, jotka sijaitsevat eri puolilla taivasta", kuvailee tutkimusta johtanut Stephen Taylor Nasan JPL:stä.

"Johtolangat löytyvät, mikäli pulsarien signaalien ajoituksissa nähdään samantyyppisiä poikkeavuuksia", Taylor sanoo.

Tutkimuksen käsittelemät nanohertsiluokan gravitaatioaallot syntyvät, kun supermassiiviset mustat aukot kiertävät toisiaan. Kyseessä ovat miljoonia tai miljardeja kertoja massiivisemmat mustat aukot kuin ne, joiden yhdistymisen LIGO-observatorio havaitsi.

Supermassiivisten mustien aukkojen aiheuttamat aallot olisivat hypoteesin mukaan havaittavissa kuukausien tai vuosien ajan ja niiden erottaminen vaatisi useiden vuosien havaintoajan. Parhaiten havaintoihin kelpaisivat millisekuntiluokan pulsarit, jotka ovat paljon nopeampia kuin useimmat pulsareista.

Pulsarit ovat nopeasti pyöriviä neutronitähtiä, joilla on hyvin voimakkaat magneettikentät. Ne lähettävät suunnattuja radiosignaaleja toistuviin suuntiin joka pyörimiskierroksellaan. 

Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)