30 senttimetrin pituiseksi suunniteltu tartuntasatelliitti hyödyntää lähestymisessään ionimoottoria. Tartuttuaan 10 senttimetrin kokoiseen kohdesatelliittiin on molemmat määrä ohjata tuhoutumaan ilmakehään ionimoottorilla jarruttamalla.

Avaruusromuun tarttuva satelliitti on käyttökelpoinen lähinnä suurimmille romukappaleille, joita ovat käytöstä poistuneet ehjät satelliitit. Sen sijaan pienempää, törmäyksessä syntynyttä ja nopeasti pyörivää epäsäännöllistä romunpalaa on vaikea napata.

Suomessa Ilmatieteen laitoksella kehitteillä oleva plasmajarru tähtää sekin käytöstä poistuvien satelliittien tuomiseen alas kiertoradalta. Sen teknologia olisi todennäköisesti helpompi ja halvempi toteuttaa kuin jarruttaminen ionimoottorilla.

Sveitsin lisäksi monet muutkin maat ovat ilmoittaneet aikovansa testata avaruusromun poistamista, Venäjä yhtenä innokkaimmista. Ehdotettujen suurten projektien rahoitus kuitenkin puuttuu toistaiseksi. Isoimpien kappaleiden poistamisia tarvittaisiin vähintään kymmeniä ennen kuin niillä olisi tuntuvaa merkitystä edes tietyllä ratakorkeusalueella.

Aiheesta lisää EPFL (englanniksi)

EPFL:n video aiheesta YouTubessa