Avaruudessa olevalla vesihöyryllä saattaa olla suuri merkitys nuorten planeettakuntien molekyylien monimuotoisuuden suojelemisessa. Uuden tutkimuksen mukaan vesihöyry voi säilyä pitkiä aikoja aurinkokunnan sisäosissa säteilystä huolimatta. Veden muodostaman suojahunnun toimintaa voi verrata Maan otsonikerrokseen.
"Molekyylit ovat hauraita ja ultraviolettisäteily voi helposti pilkkoa ne", kuvailee Ted Bergin Michiganin yliopistosta. "Vesi pystyy uhrautumaan suojellessaan takanaan olevia molekyylejä."
Bergin laskelmoi tutkimusryhmänsä kanssa veden säilymistä nuoressa planeettakunnassa. Hänen mukaansa vettä on voinut säilyä aurinkokunnan sisäosissa planeettojen muodostumisen aikaan tuhansien Maan valtamerten verran. Pitkällä aikavälillä vesihöyryn huntu on kuitenkin hajonnut aurinkokunnan sisäosissa säteilyn vaikutuksesta. Kauempana Auringosta lämpötila on alempi ja vesi voi säilyä jäänä komeetoissa ja asteroideissa.
Aivan ongelmaton ei uusi paksun vesikerroksen hypoteesi ole. Sen mukaan Maan valtamerten pitäisi olla kotoisin aurinkokunnan alkuaikojen vesipilvestä. Maan merissä esiintyy kuitenkin suhteellisen paljon deuteriumia, mikä viittaa siihen, että vesi olisi kotoisin aurinkokunnan ulkolaidoilta. Perinteisten teorioiden mukaan vesi on saapunut Maahan komeettojen mukana.
Lue lisää Nasan Astrobiology magazinen sivuilta (englanniksi)
