"Tähän asti on ajateltu, että Uranus ja Neptunus ovat liian kevyitä muodostaakseen oman kuita synnyttävän ainekiekon", selittää Judit Szulágyi.

"Mikäli jääjättiläisplaneetat pystyvät muodostamaan omat kiertolaisensa, se tarkoittaa, että maailmankaikkeuden kuiden määrä on paljon suurempi kuin aiemmin on ajateltu."

Supertietokoneilla tehtyihin simulointeihin pohjautuva tutkimus keskittyi noin 20 kertaa maapalloa massiivisempiin planeettoihin. Mallinnuksessa tutkittiin tähteä ympäröivästä protoplanetaarisesta kiekosta tiivistyviä kappaleita. Mallin tuloksia esitellään myös animaatiossa.

Aurinkokunnassamme on kaksi tutkitun massaluokan planeettaa. Uranuksella on viisi suurehkoa kuuta, mutta Neptunuksella vain yksi suuri kuu. Lisäksi niillä on lukuisia pieniä kuita. 

Neptunuksen alkuperäinen kuujärjestelmä todennäköisesti tuhoutui planeetan myöhemmin kaappaaman Triton-kuun vuoksi. Triton muistuttaa ominaisuuksiltaan suhteellisen paljon Plutoa.

Toistaiseksi eksokuulöytöjä on tehty vasta yksi, joka julkaistiin suhteellisen varmana lokakuussa. Viitteitä löydöstä saatiin jo viime vuonna.

Arvioitua suurempi eksokuiden määrä on hyvä uutinen myös elämän etsinnälle. Jääkuoren alaisen valtameren omaavat kuut ovat mahdollisia elämän esiintymispaikkoja. Meidän aurinkokunnassamme tällaisia kohteita ovat Jupiterin Europa ja Saturnuksen Enceladus.

Aiheesta lisää PlanetS (englanniksi)