Tähän tulokseen päätyivät Smithsonianin astrofysikaalisen observatorion (CfA) tutkijat mallinnettuaan niin sanottujen jäisten supermaapallojen törmäyksiä.

Supermaapallot ovat Maata suurempia, mutta alle kymmenen Maan massaisia planeettoja. Niiden synnyn taustalla tulkitaan olevan pienempien kappaleiden törmääminen toisiinsa. Nykyteorioiden mukaan näin voi muodostua planeettoja, joissa on korkeintaan 75 prosenttia vettä tai vesijäätä.

Nyt CfA:n tutkijat mallinsivat, voisiko supermaapallojen keskinäisistä törmäyksistä kehittyä vieläkin vetisempiä planeettoja.

Useista erilaisista simulaatioista huolimatta ryhmä ei onnistunut lisäämään veden määrää. Kaikissa tapauksissa joko kiviainesta kertyi uudelle planeetalle vähintään samassa määrin kuin vettä tai törmäys riisti planeetalta osan sen vedestä kokonaan pois.

Tulos on tärkeä, sillä se antaa ensimmäisen ylärajan sille, kuinka paljon vettä ylipäätään voi olla planeetalla.

Aiheesta lisää CfA (englanniksi)