"Arvioimme planeettojen muodostumisen riippuvan metallien määrästä", selostaa Michael Gowanlock Nasan Astrobiologian laitokselta. "Galaksin sisin osa on metallirikkain ja sen uloimmat osat kaikista metalliköyhimpiä. Siksi planeettojen määrä oletetaan suurimmaksi galaksin sisimmissä osissa."

Tutkijat arvioivat supernovien steriloivan vaikutuksen ulottuvan 6,5-98 valovuoden etäisyydelle riippuen supernovan tyypistä ja energiasta. Tästä huolimatta malli antoi keskustassa kymmenkertaisen todennäköisyyden supernovavaikutuksilta välttyneelle elinkelpoiselle planeetalle.

Uusi tutkimus ei ole saanut kaikilta kannatusta tiedemaailmassa. Esimerkiksi toistensa läheltä kulkevat tähdet saattavat aiheuttaa galaksin keskustan alueella häiriöitä planeettojen ratoihin eikä tätä otettu mallissa huomioon.

Aiheesta lisää Astrobiology Magazine (englanniksi)