[Klo 21.49] Lehdistötilaisuus ja seuranta päättyi.

[Klo 21.45] Showalter ei suostu arvailemaan Ultima Thulea kiertävien minikuiden määrää. Hän arvioi, että kuita voisi todennäköisesti olla kiertoradoilla 100-500 kilometrin päässä pääkappaleesta.

[Klo 21.41] Stern huomauttaa, että viime vuosina hiotuilla tekniikoilla voidaan tähdenpeittojen avulla selvittää kaukaisten kappaleiden muotoja luotettavasti. Ultima Thulen muoto paljastui vastaamaan hyvin tähdenpeiton avulla mitattua. Toistaiseksi ei tiedetä, onko Ultima Thulen kaltainen lumiukkoa muistuttava muoto yleinen Kuiperin vyöhykkeen kappaleilla.

[Klo 21.35] Silvia Protopapa arvioi, että Ultima Thulen pinnalta ei odoteta löytyvän eksoottisten helposti haihtuvien aineiden jäätä, kuten Plutolta. Sen sijaan pinnalta odotetaan varmistuvan orgaanisia aineita, mutta analyysi on vielä kesken. 

[Klo 21.31] Alan Stern selittää, että tutkijat odottavat kraatterianalyysia erityisesti siksi, että se kertoisi pienkappaleiden määrästä Kuiperin vyöhykkeellä. Pluton ja sen kuiden analyysi ei ole tähän luotettavaa, koska Pluto kuineen saattoi muodostua törmäysten seurauksena. Ultima Thule puolestaan edustaa puhtaita pintoja aivan aurinkokunnan alkuajoilta.

[Klo 21.26] Toistaiseksi törmäyskraattereita Ultima Thulen pinnalla on vaikea tunnistaa, koska kuvia on niin vähän. Myöhemmin, kun niitä saadaan lisää ja eri suunnista, varjot tulevat erottumaan paremmin ja kraattereita saattaa löytyä.

[Klo 21.22] Alan Stern kertoo, että Maan rataliikkeestä johtuen New Horizons käy meistä katsottuna Auringon lähellä seuraavina päivinä ja tämän vuoksi datan siirto keskeytetään noin viikoksi. Merkittäviä tiedeuutisia saadaan lisää vasta noin kahden viikon kuluttua. Paneeli alkaa ottaa vastaan yleisökysymyksiä.

[Klo 21.16] Asteroidi koostuu kahdesta kappaleesta, jotka on nimetty Ultimaksi ja Thuleksi. Niiden koostumuksessa ei toistaiseksi näy eroja, mikä vahvistaa hypoteesia samalla kertaa ja samalla alueella tiivistyneistä pyöreistä kappaleista. Myöhemmin ne lähenivät toisiaan ja liittyivät yhteen.

[Klo 21.13] Pienkappaleiden kaasukehiin erikoistunut Leslie Young selittää, että 3 500 kilometrin ohitusetäisyys tekee hankalaksi havaita kappaleen ympärillä mahdollisesti olevaa erittäin ohutta kaasukehää. Tutkijat etsivät merkkejä pyrstötähtien ytimiä ympäröivän koman tyyppisestä kaasun ja pölyn pilvestä. Tällaisia havaintoja voitaisiin saada lähinnä ohituksen jälkeen otetuista kuvista, kun avuksi tulee auringonvalon sironta.

[Klo 21.08] Mark Showalter kertoo, että yhtään Ultima Thulea kiertävää kuuta ei ole toistaiseksi löytynyt kuvista. Tämä tekee hankalaksi arvioida Ultima Thulen sisustan rakennetta ja kappaleen kokonaismassaa.

[Klo 21.00] Lehdistötilaisuuden lähetys Nasa tv:ssä alkoi. Luotaintiimistä koostuvat panelistit ovat koolla JHUAPL-laboratoriossa Marylandin osavaltiossa.

[Klo 20.45] Luotaimen päätutkija Alan Stern julkaisi Twitterissä ennen lehdistötilaisuuden alkua kuvan, joka on todennäköisesti 3D-mallinnus Ultima Thulen muodosta. Se näyttää selvästi suurempia korkeusvaihteluja pinnassa kuin mitä keskiviikkona julkaistun kuvan perusteella olisi odottanut. Myös kaksiosaisen kappaleen välissä oleva kaula on mallinnuksessa suhteellisen kapea.

[Klo 20.38] Toistaiseksi kaikki saatava havaintodata on vielä pintaraapaisua siihen, mitä New Horizons keräsi ohituksensa aikana. Kaiken tiededatan siirtäminen maapallolle yli 44 Maa-Aurinko-etäisyyden päästä kestää 20 kuukautta ja sen analyysi huomattavasti kauemmin.

[Klo 20.32] Alustavan tiedon mukaan odotettavissa on stereokuvia, joiden perusteella kappaleen pinnanmuotoja eli mahdollisia kraattereita ja harjanteita voi tarkastella. Tähän mennessä muotoja on pystytty arvioimaan lähinnä ääriviivojen perusteella. Toiveissa olisi myös saada alustavaa analyysiä kappaleen pinnan koostumuksesta ja siitä, eroavatko kaksi pallomaista osaa ominaisuuksiltaan toisistaan vai ei. 

[Klo 20.30] Tilaisuutta voi seurata Nasa tv:ssä. Tälle illalle odotetaan noin kaksi kertaa tarkempia kuvia kuin eilen sekä tuntuvaa tarkennusta myös värikarttaan. Ultima Thule oli etäisin kappale, jonka ihmiskunnan luotain on koskaan ohittanut. 

Aiheesta lisää Tähdet ja avaruus -lehdessä no 1/2019.