Putoaminen tapahtui paikallista aikaa keskipäivällä. Putoamisesta ei ole tullut silminnäkijähavaintoja julkisuuteen. Arvio putoamisen paikasta perustuu luotaimen ylittämien tutka-asemien mittauksiin H-hetkeä edeltävinä tunteina.

Viimeisellä ratakierroksellaan Phobos-Grunt kävi matalimmillaan enää 113 kilometrin korkeudessa ja rata putosi useita kilometrejä tunnissa. Suuren polttoainemäärän vuoksi luotain oli hieman tavallista satelliittia massiivisempi poikkipinta-alaansa verrattuna. Siksi sen rata laski hieman hitaammin kuin satelliiteilla yleensä.

Putoamispaikka oli sattumalta yksi turvallisimmista mahdollisista. Hallitusti pudotettavat satelliititkin pyritään usein ohjaamaan juuri eteläiselle Tyynelle valtamerelle. Arviolta noin 200-300 kiloa romua päätyi mereen ja loppuosa paloi ilmakehässä. Myös viime vuoden hallitsemattomasti pudonneet Rosat ja UARS -satelliitit päätyivät mereen.

Satelliittien putoamisista peräisin olevat kappaleet iskeytyvät maanpinnalle ilmanvastuksen jarruttamassa vapaassa pudotusliikkeessä eivätkä siksi ole erityisen vaarallisia. Yksi peloista Phobos-Gruntiin liittyen oli, että sen myrkyllisestä hydratsiini-polttoaineesta olisi pieni osa saattanut päätyä jäätyneenä maanpinnalle asti.

Phobos-Gruntin vikaantuminen heti sen kiertoradalle saamisen jälkeen oli suuri isku Venäjän avaruusohjelmalle. Vikaantumisen syytä ei luultavasti pystytä koskaan selvittämään, mutta syyksi arvioidaan lentotietokoneen tai moottorijärjestelmän ongelmia. Osaltaan asiaan lienee vaikuttanut luotaimen aikataulun jääminen jälkeen ja testauksen jättäminen vähäiseksi.

Aikaisempi uutinen ja toinen uutinen Phobos-Gruntista

Aiheesta lisää Spaceflight101 (englanniksi)