Luotain lensi vain noin 700 kilometrin etäisyydeltä komeettaytimestä. Ennätystarkoissa kuvissa erottuu vain noin kilometrin kokoisesta ytimestä ulos virtaavia yksittäisiä kaasusuihkuja.

"Ensimmäistä kertaa purkautuvia kaasusuihkuja pystyttiin seuraamaan tarkasti komeetan pinnalle asti ja erottamaan, millaisista pinnan yksityiskohdista ne tulevat", riemuitsi lennon päätutkija Michael A'Hearn.

"Tiedämme suihkujen tulevat erittäin pienistä aukoista. Yksittäisen suihkun voima ei välttämättä riittäisi edes komeetan pinnalla olevan astronautin nostamiseen irti sen gravitaatiosta."

Hartley 2 purkautuu hyvin voimakkaasti kokoonsa nähden. Siitä on päätelty komeetan olevan tuore vieras aurinkokunnan sisäosissa. A'Hearn arvioi sen ohenevan keskimäärin puolellatoista metrillä jokaisen ratakierroksena myötä.

Deep Impact laukaistiin avaruuteen vuoden 2005 alussa. Saman vuoden heinäkuussa luotain kohtasi komeetta Tempelin, johon se törmäytti erillisen osan ja tutki pyrstötähdestä irronnutta ainetta.

Pääluotaimessa oli sen verran polttoainetta jäljellä, että alus pystyttiin ohjaamaan Hartley 2:n ohittavalle radalle. Jatkoprojekti sai nimekseen EPOXI. (Aiheesta lisää Tähdet ja avaruus -lehdessä 8/2010 tai 1/2011).

Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)