Tutkijoiden mukaan Lutetia muodostui aurinkokunnan sisäosissa ja vasta myöhemmin siirtyi ulospäin Marsin ja Jupiterin väliselle asteroidivyöhykkeelle. Syy siirtymiselle oli todennäköisesti lähiohitus jonkin muodostumassa olevan planeetan kanssa.

Löytö tehtiin yhdistämällä Euroopan avaruusjärjestön Rosetta-luotaimella, Euroopan eteläisen observatorion New Technology -teleskoopilla ja Nasan kaukoputkilla tehtyjä havaintoja.

"Lutetia näyttää olevan suurin kiviplaneettojen muodostumismaterian jäänteistä asteroidivyöhykkeellä", totesi tutkimusta johtanut Pierre Vernazza ESOsta. "Siksi juuri Lutetian kaltaiset asteroidit ovat ihanteellisia kohteita tulevaisuudessa tapahtuville näytteenhakulennoille. Niiden avulla voimme tutkia yksityiskohtaisesti kiviplaneettojen alkuperää, oma maapallomme mukaanlukien.”

Tähtitieteilijät ovat arvioineet, että maapallon syntyalueella sijainneista pienkappaleista alle 2 prosenttia on koskaan päätynyt asteroidivyöhykkeelle. Suurin osa aurinkokunnan sisäosissa liikkuneista kappaleista katosi muutamassa miljoonassa vuodessa niiden ajauduttua muodostumassa olleiden planeettojen rakenneosasiksi.

Aiheesta lisää ESO