"Aluksi ajattelimme, että komeetta on ainutlaatuinen ainoastaan purkauksen suuruuden vuoksi", selostaa Rachel Stevenson Kalifornian yliopistosta. "Pian kuitenkin ymmärsimme, että purkauksen jäljessä esiintyi epätavallisia asioita, kuten nämä nopeasti liikkuvat palaset, joita ei muiden komeettojen ympärillä ole havaittu."

Purkauksen ansiosta Holmes kirkastui paljain silmin havaittavaksi puoli vuotta lähimmän Aurinko-ohituksensa jälkeen. Komeettojen purkaukset ovat suhteellisen tavallisia, mutta eivät Holmeksen mittakaavassa. Vaikka purkausten tarkkoja aiheutumismekanismeja ei vielä tunneta, pidetään todennäköisenä, että komeetan pinnan alla sulanut jää muodosti kaasua, jonka paine kasvoi vähitellen tarpeeksi suureksi murtamaan pinnan ja irrottamaan siitä paloja.

Tutkimusryhmä arvioi lukuisten pienten jääkappaleiden nopeudeksi jopa 125 metriä sekunnissa. Ne synnyttivät myös omat pienet pyrstönsä kun minikomeettojen pinta muuttui höyryksi auringonvalon vaikutuksesta.

Lue lisää Europlanet-kongressin sivuilta (englanniksi)