Tulokset perustuvat koostumusanalyysiin, kartoitukseen ja törmäysmallinnuksiin. Saksalais-yhdysvaltalainen tutkimus aiheesta ilmestyi Icarus-julkaisussa.

Hiiltä esiintyy etenkin muinaisten suurten törmäyskraatterien reuna-alueilla Vestan eteläpuoliskolla. Todennäköisin hiililähde on Veneia-kraatterin luonut kappale. Kyseinen törmäys lähelle Vestan etelänapaa tapahtui noin 2-3 miljardia vuotta sitten. Myöhemmin yhtä suuren Rheasilvia-kraatterin luonut törmäys peitti osan aineesta.

Vesta on keskihalkaisijaltaan 525 kilometriä. Se on toiseksi suurin kappale Marsin ja Jupiterin välisellä asteroidivyöhykkeellä. Dawn-luotain tutki Vestaa sen kiertoradalta 14 kuukauden ajan vuosina 2011-2012. Dawn on tällä hetkellä matkalla kohti Ceres-pikkuplaneettaa, jonka kiertoradalle se saapuu 2015.

Aiheesta lisää Max Planck -instituutti (englanniksi)