Voyager 2 -luotaimen data paljasti Uranuksen magneettikentästä uusia piirteitä

Tutkijat ovat analysoineet uudestaan yli 30 vuotta vanhaa mittausaineistoa Uranuksesta. He löysivät merkin planeetan magneettikentästä irti kuroutuneesta suuresta kuplasta.

Vuonna 1986 Nasan Voyager 2 -luotain ohitti Uranus-planeetan ja teki mittauksia sen magneettikentästä.

Planeetan magneettikentän voimakkuus on aiemmissa tutkimuksissa esitetty keskiarvona kahdeksan minuutin pituisista jaksoista. Nyt Nasan tutkijat Gina DiBraccio ja Daniel Gershman ovat katsoneet mittausdataa tarkemmalla kahden sekunnin seulalla.

Tämän seurauksena magneettikentän voimakkuutta kuvaavasta käyrästä nousi esiin yksittäinen sahalaitakuvio. Se on tutkijoiden mukaan merkki Uranuksen magneettikentän Auringosta poispäin osoittavasta hännästä irti kuroutuneesta kuplasta.

"Jos piirtäisit sen 3D:nä, se näyttäisi sylinteriltä", sanoo Gershman.

Näitä plasmoideiksi kutsuttuja kuplia on havaittu muiden planeettojen magneettikentissä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun sellainen tunnistetaan kaukaisella Uranuksella.

Noin 300 000 kilometrin läpimittainen plasmoidi, jonka läpi Voyager 2 lensi, oli tasainen suljettu silmukka. Sellainen muodostuu, kun pyörivä planeetta heittää pienen osan kaasukehästään avaruuteen.

Plasmoidien kuroutuminen on yksi mekanismeista, jotka syövät pitkien aikojen kuluessa planeettojen kaasukehiä pikkuhiljaa pois. Uranuksella tämän prosessin osuudeksi kaasukehän häviämisessä on arvioitu 15–55 prosenttia.

Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)