Tällä hetkellä Aurinko on aktivoitumassa edellisen hiljaisen vaiheen jälkeen. Viimeisin minimi oli kuitenkin poikkeuksellisen pitkä, eikä tutkijoilla ole ollut tarkkaa tietoa mistä Auringon normaalia syvempi hiljaisuus johtui.

Auringon aktiivisuus kasvaa ja vähenee noin 11 vuoden sykleissä.

Aktiivisessa vaiheessa lähitähtemme pinnalla on paljon auringonpilkkuja ja ajoittain tapahtuvat auringonpurkaukset heittävät miljardeja tonneja kuumaa plasmaa avaruuteen. Hiljaisemmassa vaiheessa sekä purkaukset että auringonpilkut ovat harvinaisia.

Andrés Muñoz-Jaramillo Harvard-Smithsonianin astrofysiikan keskuksesta ryhtyi selvittämään epätavallisen pitkän minimin arvoitusta. Muñoz-Jaramillo mallinsi Auringon käyttäytymistä yli 2 000 vuoden ajalta.

Tulosten perusteella aktiivisuuden vaihtelut johtuvat Auringossa olevien plasmavirtojen nopeuden muutoksista.

"Auringossa on valtavia plasmavirtauksia, jotka muistuttavat maapallon valtamerien virtauksia", Muñoz-Jaramillo kertoo, "Nuo plasmavirrat vaikuttavat Auringon aktiivisuuteen tavalla, jota olemme vasta alkamassa ymmärtää."

Tutkimus julkaistiin uusimmassa Nature-lehdessä. (Aiheesta lisää Tähdet ja avaruus -lehdessä no 3 tai 4/2011)