Pitivätkö ohuet yläpilvet muinaisen Marsin sulana?

Tutkijat ovat mallintaneet tilannetta, jossa cirrus-pilvet pitivät varhaisen Marsin riittävän lämpimänä nestemäiselle vedelle. Tulos ei ollut erityisen rohkaiseva, muttei toisaalta myöskään ajatuksen täysin poissulkeva.

Cirrus-pilvet koostuvat jääkiteistä ja niillä on lämmittävä vaikutus, sillä ne estävät tehokkaasti lämpösäteilyä pakenemasta ilmakehästä avaruuteen.

Tutkijat Ramses Ramirez ja James Kasting päättivät katsoa simulaatioiden avulla millainen cirrus-pilvipeite muinaisella Marsilla olisi pitänyt olla veden virtaamiseen.

Varhaisen Marsin tapauksessa lämpösäteilyksi muuttunut auringonvalo ei olisi ollut vastuussa kaikesta lämmityksestä, vaan myös komeettojen ja asteroidien törmäykset olisivat luoneet lämpöä, jonka nämä ohuet yläpilvet olisivat vanginneet kaasukehään.

Oletettuaan lisäksi tilanteen jossa pilvet varhaisessa Marsissa olisivat olleet 4-5 kertaa pitkäikäisempiä kuin Maassa, heidän täytyi edelleen olettaa, että Marsista vähintään 75% olisi cirrusten peitossa ennenkuin planeetta tuli riittävän lämpimäksi.

Tämä tuntui kuitenkin epätodennäköiseltä, ja he ehdottivat että 50% olisi realistisempi luku. Se on suurin piirtein pilvien peittävyys maapallolla silloin, kun kaikki pilvet lasketaan mukaan. Cirrus kattaa planeetallamme enemmillään 25% taivaasta.

Tutkijakaksikon täytyi niukemmalla pilvipeitteellä kuitenkin olettaa Marsin pintalämpötilaksi vähemmän kuin 0 Celsiusastetta, jota he alun perin olivat käyttäneet. Haluttu tulos saavutettiin, kun pintalämpötila oli simulaatiossa -8 C.

Aiheesta lisää Universe Today (englanniksi)