"Karttamme tehtiin osaksi automatisoituna käyttäen tietokonealgoritmia topografiadatan käsittelyssä", kertoo Tomasz Stepinski, toinen tutkimuksen tekijöistä. "Jokilaaksojen entistä suurempi määrä viittaa siihen, että muinaisessa Marsissa esiintyi todennäköisesti sadetta ja globaali jakauma voitaisiin selittää suurella pohjoisella valtamerellä."

Jokilaaksojen tiheys on suurimmillaan kaistaleella lähellä Marsin päiväntasaajaa. Valtameri-hypoteesin mukaan Marsin nykyisen Pohjoisen tasangon alueella on lähes 4 miljardia vuotta sitten lainehtinut kolmanneksen planeetan pinnasta peittänyt vesialue. Toinen rantaviiva löytyy hieman alempaa kertoen mahdollisesti myöhemmästä pienemmästä valtamerestä. (Aiheesta lisää Tähdet ja avaruus -lehdessä 1/2010)

Lue lisää Pohjois-Illinoisin yliopiston sivuilta (englanniksi)