Aurinkokunnan muodostumisen simulaatioissa mallinnetaan, minkä kokoisia proto- eli alkuplaneettoja syntyi Auringon ympärillä muinoin pyörineestä ainekiekosta. Yleensä Merkuriuksen, Venuksen ja Maan hyvin selittävät mallit antavat Marsin kooksi huomattavasti todellista suuremman arvon.

Tutkijat ovatkin pitkään kummastelleet, miksi Marsilla on massaa vain kymmenes maapallon massasta. Eron selittämiseksi uusissa simulaatioissa kokeiltiin erilaisia vaihtoehtoja, kunnes tulokset muistuttivat nykytilannetta.

"Palat sopivat toisiinsa", arvioi Kevin J. Walsh. "Mikäli Jupiter liikkui 1,5 AU:n (yksi AU on Maan ja Auringon etäisyys) verran sisäänpäin muodostumisetäisyydeltään ja siirtyi sitten takaisinpäin myöhemmin muodostuneen Saturnuksen ansiosta, tämä olisi vähentänyt aineen määrää 1 AU:n etäisyyttä kauempana Auringosta."

Walsh ei keksinyt ideaa kokonaan itse, sillä viime vuosina useat muutkin tutkijat ovat ehdottaneet kaasuplaneettojen vaeltaneen pian syntynsä jälkeen.

Jupiter on massaltaan 2,5-kertainen muiden planeettojen yhteismassaan nähden ja sen uskotaan syntyneen aurinkokuntamme planeetoista ensimmäisenä. Nykyään Jupiterin kiertoetäisyys on keskimäärin 5,2 kertaa Maa-Aurinko-etäisyys. (Aiheesta lisää Tähdet ja avaruus -lehdessä 5 tai 6/2011)

Aiheesta lisää Planetary Science Institute (englanniksi)