Hypoteesi perustuu siihen, että pinnan vanhemmilla tummilla alueilla esiintyvät halkeamat vaikuttavat lähes kauttaaltaan suuntautuvan rengasmaisesti.

Mikäli tulkinta pitää paikkansa, törmäyksen synnyttämien renkaiden leveys Ganymedeksen pinnalla on huikeat 7 800 kilometriä.

Tätä kannattaa verrata kuun halkaisijaan, joka on vain 5 260 kilometriä. Mitattuna pitkin kuun kaarevaa pintaa törmäysrakenne on siis hillittömän iso, jopa suurempi kuin koko taivaankappaleen läpimitta.

Samalla kyseessä olisi koko aurinkokunnan toistaiseksi suurin tunnettu törmäysjälki.

Renkaat muodostavia piirteitä löytyi sekä Voyager 1 ja 2 että myös Galileo -luotaimen kuvista. Rakenne ei kuitenkaan erotu selvästi pintaa tarkastellessa, kuten esimerkiksi Kallisto-kuun noin 1 500-kilometrinen Valhalla ja Marsin 2 300-kilometrinen Hellas. 

Tutkimusryhmä suoritti törmäyssimulaatioita. Tulokset viittaavat vaihtoehtoon, jossa 150 kilometrin läpimittainen asteroidi osuu noin 20 kilometrin sekuntivauhdilla Ganymedekseen luoden vastaavat jäljet.

Törmäys tapahtui todennäköisesti noin 4 miljardia vuotta sitten. Sittemmin jääpinnan hidas uusiutuminen on ehtinyt pyyhkiä suurimman osan jäljistä. Törmäyspaikalla esiintyy nykyään vaaleaa, nuorempaa pintaa.

Jupiterin kuita ei ole pitkään aikaan päästy kuvaamaan kunnolla. Vuosina 1995-2003 Jupiterin kiertoradalla ollut Galileo-luotain edusti 1980-luvun alun teknologiaa. 

Parhaillaan Jupiterin kiertoradalla oleva Juno-luotain keskittyy Jupiterin tutkimiseen muutoin kuin kuvaamalla eikä sen kameroiden resoluutio ole kovin hyvä.

Parannusta on luvassa, kun Euroopan avaruusjärjestön JUICE ja Nasan Europa Clipper pääsevät Jupiterin kiertoradalle vuoden 2030 paikkeilla. 

Aiheesta lisää Kobe University (englanniksi)