Jättiasteroidin törmäys saattoi muokata nuorta Marsia

Yhdysvaltalaistutkimus pureutuu Marsin muinaiseen törmäykseen. Planeetan pohjoisosien tasaiset alangot, pitkulaiset pienet kuut ja maapallosta poikkeava koostumus saavat kaikki selityksensä törmäyshypoteesin avulla.

"Osoitimme tutkimuksessamme, että dynamiikan ja geokemian osalta pystymme selittämään nämä Marsin kolme erikoista ominaisuutta", kuvailee Stephen Mojzsis Coloradon yliopistosta Boulderista. "Ratkaisumme on elegantti siinä mielessä, että se selittää nämä mielenkiintoiset ja ilmeiset ongelmat Marsin kehityksessä."

Suuren törmäyksen hypoteesi on esitetty jo yli 30 vuotta sitten, mutta sitä ei vieläkään pidetä ainoana lupaavana selitysvaihtoehtona. Eroosiota, laattatektoniikkaa ja muinaisten merien vaikutusta on ehdotettu vaihtoehdoiksi törmäykselle maisemien muokkaajina.

Esitellyssä tutkimuksessa keskitytään Mars-meteoriittien sisältämiin harvinaisten metallien korkeisiin pitoisuuksiin. Mallinnuksen mukaan vähintään 1 200 kilometrin läpimittaisen protoplaneetan törmäys selittäisi havaitut platinan, osmiumin ja iridiumin määrät planeetan vaippakerroksessa.

Arvion mukaan törmäys tapahtui jo 4,43 miljardia vuotta sitten eli karkeasti noin 200 miljoonaa vuotta aurinkokunnan synnyn jälkeen. Nykyisen pohjoisnavan alueelle osunut törmäys olisi lennättänyt ainetta myös planeetan kiertoradalle ja tästä aineesta olisivat vähitellen tiivistyneet kuut Phobos ja Deimos. Kummankin kiertolaisen tiheys on pieni, mikä osaltaan tukee törmäyshypoteesia niiden synnyn selittäjänä.

Aiheesta lisää University of Colorado Boulder (englanniksi)