Sedimenttikumpu kasvoi vähitellen viiden kilometrin korkuiseksi, kun vahvat tuulet kuljettivat pölyä ja hiekkaa Galen kraatterin keskelle. Tähän viittaa vuoren sedimenttikerrosten kolmen asteen vinous, joka osoittaa säteittäisesti ulospäin kraatterin keskeltä.

"Mikäli kuvailemamme mekanismit pitävät paikkansa, tämä kertoo paljon Marsista ja sen prosesseista", arvioi Kevin Lewis Princetonin yliopistosta. "Sharp-vuori on vain yksi monista valtavista sedimenttikummuista planeetalla."

Mallinnuksessa tuulet nousevat Galen kraatterista ylös, kun pinta lämpeää päivän aikana. Yöllä puolestaan tuulet laskeutuvat rinteiden lähellä.

Tuulten liike on pääasiallisesti säteittäinen kraatterissa. 150 kilometrin kokoisen kraatterin keskellä on melkein tyventä ja tuulten kuljettama hienojakoinen pöly ja hiekka ovat päässyt laskeutumaan sinne.

Aiemmin on epäilty, että koko kraatteri olisi ollut aikoinaan syvällä vedessä ja vuoren reunakerrostumat olisivat syntyneet veden alla. Nyt esitetty hypoteesi ei kyseenalaista Curiosityn löytämää joenpohjaa. Vettä ei kuitenkaan ole sen mukaan todennäköisesti esiintynyt vuoren rinteillä asti, vaan lähinnä kraatterin pohjalla.

Moniin avoimiin kysymyksiin saadaan todennäköisesti vastaus, kunhan Curiosity-mönkijä ehtii tutkimaan itse vuoren rinteitä. Sen on tarkoitus aloittaa vähintään puoli vuotta kestävä ajomatkansa sinne lähikuukausina.

Mönkijätiimi on paljastanut, että Curiositya tuskin yritetäänkään ajaa vuoren yläosaan. Sen sijaan tiimi haluaisi ajaa ylös alas siksakkia rinteessä edeten samalla vähitellen sivusuunnassa, jotta mielenkiintoisimmat kerrostumat saataisiin tutkittua kunnolla.

Aiheesta lisää Princetonin yliopisto (englanniksi)