Kyseiset tähtijoukot muodostuivat keskimäärin noin 10 miljardia vuotta sitten, jolloin maailmankaikkeus sisälsi paljon nykyistä vähemmän raskaita alkuaineita. Siksi tutkijat ovat epäilleet, pystyvätkö pallomaiset tähtijoukot tuottamaan tehokkaasti kiviplaneettoja.

Yhdysvaltain tähtitieteellisen yhdistyksen kokouksessa Floridassa tänään puhuneen Di Stefanon mukaan vanha näkemys on liian pessimistinen. Vaikka suuret Jupiterin kaltaiset kaasuplaneetat suosivat metallirikkaampia alueita, maapallon kaltaiset pienemmät planeetat eivät näytä olevan samalla tavalla valikoivia.

Tähtien läheisyyden ansiosta tällaisessa vanhassa tähtijoukossa syntynyt sivilisaatio pystyisi myös tavallista helpommin levittäytymään muille tähdille. Esimerkiksi Voyager-luotaimet ovat kulkeneet jo kymmenesosan siitä matkasta, joka täytyy vaeltaa siirryttäessä tähtijärjestelmästä toiseen pallomaisessa tähtijoukossa.

"Tämä tarkoittaa sitä, että tähtienvälisen luotaimen lähettäminen on jotain mitä kehitystasollamme oleva sivilisaatio voi tehdä pallomaisessa tähtijoukossa", Di Stefano lisää.

Linnunradassa arvioidaan olevan noin 150 pallomaista tähtijoukkoa. Niistä jokaisessa on tähtiä kymmenistätuhansista muutamiin miljooniin. Useimmat pallomaiset tähtijoukot sijaitsevat galaksimme laitamilla. (Aiheesta lisää Tähdet ja avaruus -lehdessä no 2 tai 3/2016)

Aiheesta lisää Harvard-Smithsonianin astrofysiikan keskus (englanniksi)