Uusien tutkimusten mukaan niin sanotut kuumat supermaapallot saattavat ehkä sittenkin ylläpitää elämää. Kuumat supermaat ovat kivisiä, maapalloa suurempia planeettoja, jotka kiertävät erittäin lähellä emotähteään.
"Ei ole mitään syytä, miksi meidän planeetallamme esiintyvät, erilaiset elämälle tärkeät kemialliset syklit eivät toimisi supermaapalloilla", toteaa supermaiden ilmakehiin erikoistunut tutkija Lisa Kaltenegger Harvard-Smithsonianin astrofysiikan keskuksesta.
Kuumien supermaapallojen uskotaan vuorovesivoimien takia kääntävän aina saman puolen lähitähteään kohti. Siksi näiden planeettojen aiemmin ajateltiin olevan päiväpuolelta uskomattoman kuumia ja varjopuolelta täysin jäässä. Uudet mallit ovat kuitenkin osoittaneet, että tämänkaltaisilla eksoplaneetoilla voi olla yhtä tiheä ilmakehä kuin maapallolla tai jopa nestemäinen meri. Ilmakehän tai meren virtaukset voisivat tasata eri puolien lämpötilaeroja ja näin mahdollistaa elämän edellytykset.
Tulosten perusteella elämää saattaa esiintyä planeetalla, joka on ainoastaan 0,05 astronomisen säteen etäisyydellä emotähdestään! (Vertailun vuoksi: Maa sijaitsee 1:n ja Merkurius 0,38 astronomisen yksikön päässä Auringosta.) Ehtona kuitenkin on, että tällöin emotähtenä pitää olla viileä punainen kääpiötähti. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä oman galaksimme tähdistä peräti noin 85 prosenttia on punaisia kääpiöitä.
(Supermaalöydöistä lisää ensi Tähdet ja avaruus -lehdessä 5/2008, supermaiden ilmakehistä ja Lisa Kalteneggerin haastattelu numerossa 6/2008).
Aiheesta lisää myös New Scientist -lehden sivuilla (englanniksi)
Avainsanat: supermaapallot, Lisa Kaltenegger
