Kun tähtien runsaudet, elämänvyöhykkeiden koko, säteilyn määrä ja elinaika otettiin huomioon, saatiin arvio parhaista paikoista elämän etsintään.

"Oranssit eli K-tähdet ovat parhaita. Niiden ominaisuudet osuvat harvinaisempien, kirkkaampien ja lyhytikäisempien auringonkaltaisten G-tähtien sekä lukuisampien punaisten M-tähtien väliin", selittää Edward Guinan Villanovan yliopistosta Pennsylvaniasta. "K-tähdillä, etenkin niistä kuumimmilla, on kaikista parhaat puolet."

Oransseja K-spektriluokan kääpiötähtiä on Linnunradassa noin kolminkertainen määrä verrattuna keltaisiin G-spektriluokan kääpiötähtiin, jollainen oma Aurinkomme on.

Meistä sadan valovuoden säteellä sijaitsee karkeasti tuhat oranssia kääpiötähteä. Niiden eliniäksi arvioidaan 15–50 miljardia vuotta eli selvästi kauemmin kuin Auringon 10 miljardia vuotta.

Aurinkoa pienemmillä ja pintalämpötilaltaan alhaisemmilla tähdillä tosin on voimakkaammat säteilypurkaukset ultravioletti- ja röntgenalueilla. Tätä pidetäänkin punaisten kääpiötähtien huonoimpana puolena elämän esiintymisen kannalta. Tilannetta pahentaa, että elämänvyöhykkeet sijaitsevat hyvin lähellä viileitä emotähtiä.

Parhaillaan meneillään olevassa GoldiloKs-projektissa pyritään arvioimaan G- ja K-luokan kääpiötähtien ominaisuuksia. Työssä hyödynnetään Hubble-, Chandra- ja XMM-Newton-avaruusteleskooppeja. Tulokset tukevat oranssien kääpiötähtien ympäristön soveltuvan elämän kehittymiselle.

Aiheesta lisää Hubblesite.org (englanniksi)