Luhistuminen ei tapahdu äärettömän nopeasti, vaan Schwarzschildin säteen sisäpuolelle ajautuneella hiukkasella on vielä aikaa miettiä, mitä tuli tehdyksi. Jos ajattelemme vaikkapa aukkoon putoavaa kivenmurikkaa, lähellä keskustan singulariteettia vuorovesivoimat murentavat sen ensin soraksi, rikkovat sitten soran atomaariseksi kaasuksi, jonka jälkeen elektronit repeytyvät radoiltaan ja ytimet murtuvat kvarkeiksi ennen katoamistaan singulariteettiin. Musta aukko on kappale samassa mielessä kuin esimerkiksi elektroni on kappale; molemmat ovat (sikäli kun nyt
tiedämme) pistemäisiä.

Kari Enqvist
Professori
Helsingin yliopiston fysikaalisten tieteiden laitos

Lähde: Tähdet ja avaruus -lehti 5/2008