Kysymys ei ole ollenkaan hölmö, mutta vastaus voi tuntua liian simppeliltä. Tässä on kuitenkin kyse synnyistä syvistä ja riittävän rauhallisista oloista, jotka mahdollistavat olemassaolomme täällä.

Jos galaksin tähdet tai vaikka aurinkokunnan planeetat olisivat aivan paikallaan avaruudessa, kiertämättä keskustaa, ne tosiaankin lähtisivät romahtamaan suoraan kohti keskuskappaletta tämän vetovoiman vaikutuksesta.

Tosielämässä tuollainen tilanne olisi tuiki harvinainen. Taivaankappaleilla on ollut ”poikittaisliikkeitä”, jotka ovat asettaneet ne radoilleen keskuskappaleidensa ympärille, eikä sieltä niin vain lähdetä putoamaan. Putoaminen vaatisi aivan oikean kokoisen ja suuntaisen voimakkaan potkun, jotta kiertorata venähtäisi niin soikeaksi (miltei janaksi), että kappale osuisi keskukseen, olkoon se sitten aurinko tai galaksin ydinalueella väijyvä musta aukko.

Pyörimisliike ei siis ole mikään turhanpäiväinen asia, vaan se mahdollistaa monenlaiset pysyvät kosmiset rakenteet, siinä mukana elämänkin – ainakin maapallon tapauksessa.

Itsessään musta aukko ei sen kummemmin ”ime” kaukaisia galaksin tähtiä, joille se on vain yksi vetovoiman lähde muiden joukossa.

Pekka Teerikorpi
Dosentti
Turun yliopiston Tuorlan observatorio

Lähde: Tähdet ja avaruus -lehti 2/2006