Itse törmäyksen osalta tilanne olisi samanlainen kuin minkä tahansa planeetankokoisen kappaleen ja asteroidin törmäys: törmäyskohtaan syntyisi karkeasti arvioiden noin 10 kertaa törmäävän kappaleen kokoa suurempi kraatteri.

Maapallolta katsottuna kiinnostavaa olisi toisaalta se, miltä törmäys näyttäisi tapahtumahetkellä ja toisaalta se, mitä törmäyksessä syntyneelle irtomateriaalille tapahtuisi.

Aloitetaan jälkimmäisestä. Tutkimukset osoittavat, että törmäyksessä irronnut materia leviäisi osittain Kuun pinnalle kraatterin ympärille, mutta osa pölystä ja kiviaineksesta (myös itse törmääjästä jäljelle jääneestä) voisi saavuttaa Kuun pakonopeutta (2,4 km/s) suuremman nopeuden ja levitä avaruuteen. (Se kuinka suuri osa todellisuudessa pakenee, riippuu pitkälti törmäävän asteroidin nopeudesta ja törmäyskulmasta.)

Simulaatioiden mukaan tästä pakenevasta aineksesta suurin osa päätyy Aurinkoa kiertäville radoille, ja hiukkasten kohtaloksi koituu törmätä lähinnä Maahan ja Venukseen seuraavien kymmenien tai satojen tuhansien vuosien aikana.

Osa pakenevasta aineksesta saattaa kuitenkin saada juuri sopivan pakonopeuden, jolloin ne voivat ajautua törmäämään suoraan Maahan. Tällöin jo muutamien kuukausien ja vuosien kuluessa voisimme päästä ihailemaan tähdenlentoina ilmakehässä palavia pölyhiukkasia sekä lähteä etsimään mahdollisesti Maan pinnalle asti selvinneitä meteoriitteja.

Törmäykset ovatkin itse asiassa todennäköinen syntyhistoria lukuisille Maasta käsin havaitsemillemme meteoreille. Kun siis katselet seuraavan kerran satunnaisia eli sporadisia tähdenlentoja, olet luultavasti katselemassa todisteita tuhansia tai miljoonia vuosia sitten jossain päin Aurinkokuntaa tapahtuneesta taivaankappaleiden törmäyksestä!

Tarkkaa kuvausta siitä, miltä itse törmäys voisi näyttää, jos sitä päästäisiin havaitsemaan suorana lähetyksenä, onkin vaikeampi antaa. Jotain osviittaa voidaan kuitenkin saada Nasan Deep Impact -luotaimen havainnoista komeetta Tempel 1:stä vuonna 2005. Ohilentoluotain havaitsi tällöin kirkkaan välähdyksen ja sitä seuranneen pölypilven muodostumisen, kun erillinen iskeytyjä törmäytettiin komeetan pintaan. Voidaan olettaa, että vastaavanlainen ilmiö voitaisiin havaita asteroidin osuessa Kuuhun.

Jenni Virtanen
Erikoistutkija
Geodeettinen laitos

Lähde: Tähdet ja avaruus -lehti no 7/2008