Rinnakkaisuniversumeiden olosuhteet ja luonnonlait voivat poiketa toisistaan, mutta kaikki universumit voivat olla myös toistensa kaltaisia.

Rinnakkaisuniversumeita saattaa syntyä esimerkiksi avaruuden tyhjiön mikrotason ilmiöistä, joita nimitetään kvanttiheilahteluiksi. Vauvauniversumeita pullahtelisi jatkuvasti meidänkin maailmankaikkeudestamme. Eläisimme kasvavassa universumirypäässä.

Ajatus toimii esimerkiksi rakenteilla olevien säieteorioiden puitteissa. Säieteoriat, jotka pyrkivät yhdistämään kaikki tuntemamme voimat, edellyttävät useita ulottuvuuksia. Omassa universumissamme kaikki muut paitsi neljä täällä havaittua olisivat käpertyneet.

Käpertyneiden ulottuvuuksien määrä voisi kuitenkin vaihdella universumista toiseen. Tästä seuraisi universumeita, joiden luonnonlait poikkeaisivat tyystin tosistaan.

Nämä kaavailut ovat toistaiseksi lähinnä matemaattisia seikkailuja. Jotta voisimme todenteolla arvioida, miten eri maailmankaikkeuksien olot vaihtelevat, meidän olisi ymmärrettävä omien luonnonlakiemme "juuret" nykyistä paremmin. 
Olisi tiedettävä esimerkiksi se, miksi oma universumimme on hienoviritetty juuri meille sopivaksi: onko kyse universumin eittämättömästä kohtalosta, vai sattumasta?  Jos kyse ei ole sattumasta, rinnakkaiset maailmat voisivat olla keskenään identtisiä.

Kolumnini rinnakkaisuniversumit eivät kuitenkaan olleet edellä kuvattuja vauvauniversumeita. Ne perustuivat sen sijaan Hugh Everettin kvanttifysiikan tulkintaan, jossa kaikkien tilanteiden vaihtoehtoiset kehityskulut tapahtuvat samaan aikaan, mutta jokaiselle niistä urkenee uusi universumi.

Tällöin kahdella tosistaan eroavalla universumilla olisi yhteinen historia ja niiden luonnonlait olisivat samat.

Lopuksi muistutus siitä, että toistaiseksi koko multiversumi on pelkkä teoreettinen malli.  Mitään merkkejä toisista maailmoista ei ole havaittu.

Leena Tähtinen
Dosentti
Turun yliopiston Tuorlan observatorio

Lähde: Tähdet ja avaruus -lehti 6/2007