Juuri siksi, että pystymme havaitsemaan vain horisontin sisäpuolella olevan osan maailmankaikkeudesta, emme tiedä kuinka kauas se ulottuu horisontin ulkopuolella.

On hyvinkin mahdollista, että maailmankaikkeus on äärettömän suuri.  Jotain voitaisiin päätellä horisontin sisäpuolella olevan avaruuden (keskimääräisestä) kaarevuudesta, jos se olisi luonteeltaan niin sanotusti positiivista eli analogista pallonpinnan kaarevuuden kanssa.

Eli olettamalla, että kaarevuus jatkuisi horisontin ulkopuolella samanlaisena, voitaisiin maailmankaikkeuden koko päätellä samoin kuin maapallon koko voidaan päätellä sen pinnan kaarevuudesta.

Maailmankaikkeuden kaarevuutta ei kuitenkaan ole onnistuttu havaitsemaan. Sille on saatu vain yläraja, joka antaa edellä mainitussa päättelyssä alarajan maailmankaikkeuden koolle. Tämän alarajan mukaan maailmankaikkeus ulottuu vähintään noin 10 kertaa niin kauas kuin pystymme näkemään ja maailmankaikkeuden havaittava osa on tilavuudeltaan enintään noin 1 prosentti koko maailmankaikkeuden tilavuudesta.

Hannu Kurki-Suonio
Dosentti
Helsingin yliopiston fysiikan laitos

Lähde: Tähdet ja avaruus -lehti 7/2008