Tekoäly kurkisti Kuun pimeisiin kraattereihin

Kuun napa-alueilla pysyvästi varjossa olevista kraattereista on valokuvissa hankala erottaa yksityiskohtia. Tekoälyn avulla niihin on nyt saatu aiempaa tarkempi näkymä.

Lunar Reconnaissance Orbiter -luotain on ottanut vuodesta 2009 lähtien kuvia Kuun kiertoradalta. Ne sisältävät myös otoksia napa-alueiden pysyvästi varjossa olevista kraattereista.

Ongelmana on yksityiskohtien erottaminen näistä pimeistä kohteista.

Pitkän valotuksen kuvat ovat luotaimen liikkeen vuoksi suttuisia. Lyhyen valotuksen kuvissa tarkkuus on parempi, mutta todellisia geologisia piirteitä on vaikea tunnistaa kohinasta.

Nyt tutkijoiden avuksi jälkimmäisiä kuvia parantamaan on tullut heidän kehittämänsä HORUS-koneoppimisalgoritmi. Se harjoitteli 70 000 Kuun kääntöpuolelta otetun kuvan avulla, ja käytti hyväkseen myös informaatiota kameran lämpötilasta sekä luotaimen radasta.

Kun HORUS pistettiin tämän jälkeen tositoimiin antamalla sille kuvia 17 Kuun etelänavan varjoisesta kraatterista, se saavutti 1–2 metrin resoluution pikseliä kohti. Tämä on 5–10 kertaa tarkempaa jälkeä kuin mihin on aiemmin pystytty.

"HORUS-kuvien avulla on mahdollista ymmärtää varjoisten Kuun alueiden geologiaa paljon paremmin", sanoo Ben Moseley Oxfordin yliopistosta.

Kraatterien pohjalla erottuu nyt esimerkiksi pikkukraattereita, joiden määrä ja muoto kertoo pinnan iästä ja koostumuksesta.

Aiheesta lisää Max Planck -instituutti (englanniksi)