Elämänvyöhykkeen planeetta löytyi vain 22 valovuoden päästä

Taiteilijan näkemys Gliese 667Cc-planeetasta (yllä). Alempaan ratakaavioon on merkitty tähden elämälle suotuisa vyöhyke tummansinisenä ja sen ulkoreuna vaaleansinisenä. Kuva UC

Kansainvälinen tutkijaryhmä on löytänyt toistaiseksi lähimmän eksoplaneetan, joka voisi pintalämpötilansa perusteella ylläpitää elämää. Tutkimus ilmestyy Astrophysical Journal Letters -julkaisussa ja perustuu ESOn teleskoopeilla sekä Keck-teleskoopilla tehtyihin havaintoihin.

Nyt löydetty Gliese 667Cc-planeetta kiertää kotitähteään 28 vuorokauden kiertoajalla. Sitä pidetään elämälle suotuisana, koska se on oikealla etäisyydellä, jotta sen pinnalla voisi esiintyä vettä nestemäisenä. Planeetan arvioidaan olevan massaltaan vähintään 4,5-kertainen Maahan verrattuna. Massastaan johtuen sillä ei välttämättä olisi mannerliikuntoja.

Planeetan todellinen soveltuvuus elämälle riippuisi paljon myös muista tekijöistä, kuten kaasukehän tyypistä, eikä niitä vielä tunneta Gliese 667Cc:ltä.

Tähti Gliese 667C on punainen kääpiö, joka sijaitsee Skorpionin tähdistössä 22 valovuoden etäisyydellä Maasta. Gliese 667 -järjestelmä koostuu kolmesta kääpiötähdestä ja näkyy juuri ja juuri paljain silmin yötaivaalla hyvissä olosuhteissa. Siltä tunnetaan ennestään elämälle liian kuuma, vielä massiivisempi planeetta. Sillä on mahdollisesti myös kauempana kiertävä massiivinen eksoplaneetta.

Aiheesta lisää Kalifornian yliopisto Santa Cruz (englanniksi)

Aurinkokunta on syvällä tähtienvälisen hiukkaspilven sisällä

Taiteilijan näkemys aurinkokuntaa ympäröivästä hiukkaspilvestä. Kuva Nasa / Goddard Conceptual Image Lab

Linnunradassa on lukuisia eri nopeuksilla liikkuvia hiukkaspilviä. Tähän asti aurinkokunnan on ajateltu sijaitsevan erään tällaisen pilven reunamilla. IBEX-avaruusteleskoopin tekemien havaintojen perusteella olemme kuitenkin paljon luultua syvemmällä pilven sisällä.

Tutkijat eivät ole varmoja milloin aurinkokunta siirtyi pilven sisäpuolelle, mutta se on voinut tapahtua korkeintaan 45 000 vuotta sitten.

"Jossain vaiheessa seuraavan sadan tai muutaman tuhannen vuoden päästä jätämme tämän paikallisen tähtienvälisen pilven ja kohtaamme erilaisen galaktisen ympäristön", ennustaa David McComas Southwest-tutkimusinstituutista.

"Aurinkokunnan liikkuessa pilvestä toiseen [maapallolle saapuvien] kosmisen säteilyn määrä muuttuu", uskoo Priscilla Frisch Chicagon yliopistosta. "Jonain päivänä voimme ehkä yhdistää Aurinkomme liikkeen tähtienvälisissä pilvissä Maan geologiseen dataan ja jäljittää maapallon geologista historiaa."

Eri hiukkaspilvet poikkeavat myös alkuainekoostumukseltaan. IBEX-teleskoopin mittaukset viittaavat siihen, että aurinkokuntamme sisältää paljon enemmän happea kuin meitä ympäröivä pilvi. Luultavasti aurinkokunta syntyikin happirikkaammasta pilvestä.

Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)

Suomalainen tähtiharrastaja kuvasi "kosmisen kysymysmerkin"

"Kosminen kysymysmerkki" muodostuu Kefeuksen NGC 7822, Ced 214 ja Sh2-170 -sumuista. Kuva J.-P. Metsävainio

Oululainen tähtikuvaaja J.-P. Metsävainio on julkaissut uuden taivaallisen taideteoksen. Kuvassa kysymysmerkin yläkaaren muodostaa emissiosumu NGC 7822, keskiosan Cederblad 214 sekä pisteen sumu Sh2-170.

"Etsin sopivaa sommittelua kuvalle ja pyörittäen kameraa. Himmeässä esikatselukuvassa hahmottui yllättäen kysymysmerkin muoto, kun pyöreä emissiosumu Sh2-170 ajautui kuva-alueelle."

Kefeuksen tähdistössä sijaitsevat Ced 214 on meistä 2750 valovuoden etäisyydellä ja 40 valovuotta halkaisijaltaan. Hehkuvan kaasusta ja pölystä koostuvan pilven sisällä syntyy parhaillaan uusia tähtiä.

"Valitsin sumun kohteeksi, koska alueella on emissiosumun lisäksi runsaasti mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten tiheitä avoimia tähtijoukkoja ja tummia sumuja", kertoo Metsävainio. "Kuvakentän koko on muhkeat 5,5 astetta eli siihen sopisi 11 täysikuuta rinnakkain."

Metsävainio kokosi kuvaa varten yhteensä 9 tuntia valotusta kolmena peräkkäisenä yönä 28.-30. tammikuuta. "Harvinaista herkkua parin kuukauden pilvijakson jälkeen", hän iloitsee. Kuvan hän otti 200 millimetrin kameralinssin läpi QHY9-CCD-kameralla.

Havainto on julkaistu Ursan Taivaanvahdin sivuilla

J.-P. Metsävainion Astro Anarchy (englanniksi)

Marsin muinaisesta merestä löytyi lisää todisteita

Marsin pohjoisilla alueilla uskotaan muinoin olleen kokonainen valtameri. Kuva Nasa

Marsia kiertävä Mars Express -luotain on havainnut suuren sedimenttialueen. Tulokset julkaistiin uusimmassa Geophysical Research Letters -lehdessä.

Punaisen planeetan tiedetään olleen aikoinaan paljon nykyistä kosteampi paikka. Järvien ja jokien lisäksi tutkijat ovat arvelleet, että naapuriplaneettamme pohjoisella pallonpuoliskolla on joskus saattanut olla kokonainen valtameri.

"Vaikka muinaisen meren kehittymisessä ja ympäristöolosuhteissa on monia asioita, joita ei vielä tiedetä, havaintomme tarjoavat vakuuttavan todisteen sen olemassaolosta", Kalifornian yliopiston tutkimuksessa todetaan. Meren ajatellaan lainehtineen noin 3 miljardia vuotta sitten.

Yksi meri-hypoteesin suuria kysymysmerkkejä on, minne kaikki vesi on myöhemmin hävinnyt. Mars Express -luotaimen tutkahavainnot ovat paljastaneet myös suuria määriä vettä monilta alueilta Marsista. Tutkijoiden mukaan ainakin osa vedestä onkin jäätyneenä punaisen planeetan pinnan alla.

Aiheesta lisää Universe Today (englanniksi)