Tulosta sivu
Uutiset
03.09.2010Lähiasteroidit osoittautuivat yllättävän monimuotoisiksi
Mikko Suominen
Eräs parhaiten tunnetuista Maata lähellä olevista asteroideista on Eros, jota NEAR-luotain tutki vuonna 2000. Kuva Nasa / JHUAPL
Spitzer-avaruusteleskooppi on paljastanut Maata lähellä kiertävien asteroidien olevan oletettua vaihtelevampia koostumukseltaan. Infrapuna-aallonpituuksilla kuvaava Spitzer on havainnoinut sataa tunnettua lähiasteroidia.
"Nämä kivet kertovat meille, mistä ne ovat alkujaan kotoisin", kertoo David Trilling Pohjois-Arizonan yliopistosta Flagstaffista. "Tämä on kuin tutkisimme joen pohjan kiviä saadaksemme tietoa vuorista, joilta kivet ovat kulkeutuneet."
Tutkimus perustuu havaintoihin, joita on tehty monilla eri infrapunan aallonpituuksilla. Näin on mahdollista arvioida aikaisempaa paremmin kappaleiden pinnan koostumusta.
Osa asteroideista heijastaa valoa hyvin, mikä viittaa niiden olevan suhteellisen tuoreita tulokkaita nykyradoillaan. Toiset ovat taas hyvin tummia, mikä vihjaa, että ne ovat olleet aurinkokunnan sisäosissa jo miljardeja vuosia.
Elokuussa 2003 avaruuteen lähetetty Spitzer on yksi Nasan suurista avaruusobservatorioista. Apuna asteroiditutkimuksessa on ollut myös Nasan viime vuonna laukaistu WISE-avaruusteleskooppi. Tutkimuksen tulokset julkaistaan syyskuun Astronomical Journalissa.
Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)
02.09.2010553 päivää avaruudessa ei riittänyt tappamaan syanobakteereja
Sakari Nummila
Bakteeri OU-20 selvisi puolestatoista vuodesta avaruudessa. Kuva BBC / OU
Tutkijat ovat ensimmäistä kertaa todistaneet, että yhteyttävät bakteerit pystyvät selviytymään erittäin pitkiä aikoja avaruudessa lähes ilman mitään suojaa.
Vuonna 2008 Englannin rannikolta kerättiin tavallisia kiviä. Ne murskattiin pienemmiksi palasiksi, vietiin Kansainväliselle avaruusasemalle ja siirrettiin aseman ulkopuolelle. Matkalle joutuneet mikrobit joutuivat kokemaan kaikki avaruuden vaarat - suuret lämpötilanvaihtelut, kosmiset säteet, voimakkaan ultraviolettisäteilyn, veden puutteen sekä tyhjiön - suojanaan vain sama kivi, jonka sisällä ne olivat eläneet maapallolla ollessaan.
553 päivän jälkeen kivet kerättiin ja tuotiin takaisin Maahan tutkittaviksi. Kivien sisuksista löytyi edelleen elinvoimaisia bakteereja.
"Huomasimme, että kyseessä oli kokonaan uudentyyppinen mikro-organismi", kertoo Charles Cockell englantilaisesta Open Universitystä. Löydetty eliö kuuluu syanobakteereihin ja sai koodinimekseen OU-20.
"Tulevaisuudessa tarvitsemme tämänkaltaisia yhteyttämiseen kykyneviä bakteereja tuottamaan happea Kuussa ja Marsissa", Cockell näkee. "Haluamme myös tietää, mitkä ovat elämän rajat maapallolla, voivatko mikrobit selviytyä avaruudessa ja voisivatko ne jopa siirtyä planeetalta toiselle."
Video ja aiheesta lisää BBC (englanniksi)
01.09.2010Marsin pitkulaisen kraatterin syntytapa mietityttää tutkijoita
Mikko Suominen
Orcus Patera -kraatteri on 380 x 140 kilometrin kokoinen. Sen reunat kohoavat 1,8 kilometrin korkeuteen. Kuva ESA / DLR / FU Berlin / G. Neukum
Marsin pinnan ellipsimäinen, suuri kraatteri kummastuttaa tutkijoita. ESAn Mars Express -luotain on kuvannut tätä punaisen planeetan erikoista pinnanmuotoa ja siitä on tehty kolmiulotteisia mallinnuksia.
Orcus Pateraksi nimetty kraatteri sijaitsee noin 15 asteen etäisyydellä planeetan päiväntasaajasta. Kooltaan se on 380 kilometriä pitkä ja 140 kilometriä leveä. Kraatterin reunat ovat noin 1,8 kilometrin korkuiset ja sen pohja on noin puoli kilometriä ympäristöään alempana.
Kraatterille on ehdotettu erilaisia syntytapoja. Todennäköisimpänä niistä pidetään suuren kappaleen törmäystä Marsin pintaan hyvin pienessä kulmassa. Törmääjä olisi vastannut kooltaan Marsin kuita Phobosta ja Deimosta.
Toinen mahdollisuus on vulkanismi, joka olisi voinut luoda purkauskraatterin planeetan pintaan miljardeja vuosia sitten. On myös mahdollista, että alkujaan pyöreä törmäyskraatteri olisi venynyt Marsin geologisten prosessien seurauksena.
Euroopan avaruusjärjestön tarkimmat kuvat kraatterista ovat noin 30 metriä pikseliä kohden. Niissä näkyy pieniä ryppymäisiä harjanteita, jotka kertovat aluetta muokanneista puristavista tektonisista voimista. ESAn sivuilla voi tarkastella kraatterin kolmiulotteisia viistomallinnoksia sekä stereolaseilla katsottavia karttoja.
Aiheesta lisää ESA (englanniksi)
