Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry on myöntänyt Stella Arcti -palkinnon uuden revontulimuodon, dyynien, löytämiseen johtaneista havainnoista ja työstä.

Tieteellinen artikkeli uudesta revontulimuodosta julkaistiin Helsingin yliopiston laskennallisen avaruusfysiikan professorin Minna Palmrothin johdolla vuoden 2020 alussa.

Helsingin yliopiston mediaseurannan mukaan se tavoitti yli 2,5 miljardia ihmistä eri tiedotusvälineissä ympäri maailmaa.

Vuonna 2015 harrastajat raportoivat Ursan Taivaanvahti-havaintopalvelussa oudoista vaakaraidoista, joita he olivat nähneet ja valokuvanneet revontulissa.

”Lokakuun 7. päivänä oli odotettavissa revontulia”, muistelee turkulainen tähtiharrastaja Mikko Peussa, joka sysäsi liikkeelle dyynien tunnistamiseen johtaneen tapahtumasarjan.

”Ensihavainto parvekkeeltani osoitti, että näytelmä näytti varsin erikoiselta. Vihreässä harsossa näkyi paljain silminkin erikoisia vaakaraitoja", Peussa kertoo. 

"Sen enempää miettimättä lähdin saman tien asuntoni lähistölle Turun Ruissaloon, josta aloin välittömästi kuvata näitä erikoisia revontulia.”

Peussa latasi kuvat ilmiöstä ensimmäisenä Taivaanvahtiin ja ilmoitti havainnossaan vaakanauhoista muillekin. 

”Keskustelu lainemaisen ilmiön ympärillä oli ihmettelevää, innokasta ja kiivasta”, muistelee tuon illan erikoiset revontulet niin ikään kuvannut lietolainen Matti Helin.

”Vuosien mittaan ilmiö näyttäytyi aika ajoin, mutta selitystä, sijaintia tai mitään muutakaan sille ei vieläkään ollut löydetty.”

Kolme vuotta vaakaraidallisten revontulien ensimmäisen havainnon jälkeen taivas kuitenkin loimusi taas. Samalla erikoiset revontulet palasivat hetkeksi taivaalle.

Nyt ilmiön kimppuun käytiin kunnolla, ja Taivaanvahdin arkistoista kaivettiin kaikki vanhatkin havainnot, joiden erikoisiin vaakaraitoihin ei ollut aiemmin kiinnitetty huomiota.

Helin kävi läpi noin 6 000 kuvaa Ursan Taivaanvahdista ja 1 500 muista lähteistä etsiessään mahdollisia dyynihavaintoja.

Dyynien korkeusmäärityksessä käytetyt kuvat olivat kaikki Taivaanvahdista. Korkeusmäärityksen suoritti tutkija Maxime Grandin. 

Revontulidyynit osattiin nyt yhdistää harvinaiseen mesosfäärin niin kutsuttuun vuoksiaaltoon, jonka tutkimukseen dyynit tarjoavat tutkijoille uuden kanavan.

Idea ilmiön nimestä, dyynit, tuli tähtiharrastaja Pirjo Koskelta, joka Minna Gladin tavoin oli keskeisesti osallistunut havaintoihin ja tutkimustyöhön. 

Stella Arcti on harrastuspalkinto, joten se voitiin myöntää asiassa eniten ansioituneille harrastajille eli Palmrothin tutkimusryhmästä Matti Helinille, Pirjo Koskelle ja Minna Gladille sekä ensihavainnosta Mikko Peussalle.  

Stella Arctilla palkittiin myös kouvolalainen pitkän linjan tähtiharrastaja Timo Loikala. Hän on tähtiyhdistys Konut Tählet ry:n puheenjohtaja, joka on ansiokkaasti popularisoinut medialle tähtiharrastusta ja selittänyt taivaanilmiöitä. 

Loikalaa harrastuksessa kiehtoo sen monimuotoisuus. ”Mitä hienoja kohteita tähtitaivas pitääkään sisällään! Ne auttavat ymmärtämään oman planeettamme ainutlaatuisuuden ja sen, miten hienossa paikassa aurinkokunnassamme me elämme", hän sanoo. 

Ursan merkittävintä tähtiharrastuksesta myönnettävää tunnustusta, Stella Arcti -palkintoa, on jaettu vuodesta 1988 lähtien. 

Peussan ensihavainto Taivaanvahdissa

Muita dyynihavaintoja Taivaanvahdissa