Puolet palkinnosta saanut Penrose osoitti mustan aukon muodostumisen olevan yleisestä suhteellisuusteoriasta seuraava ilmiö. Ensi vuonna 90 vuotta täyttävä Penrose julkaisi tutkimuksensa jo 1965 ja sitä pidetään tärkeimpänä yleiseen suhteellisuusteoriaan liittyvänä lisäyksenä Einsteinin jälkeen.

Toisen puolikkaan jakavat Genzel ja Ghez ovat johtaneet tutkimusryhmiä, jotka ovat 1990-luvun alusta tutkineet Sagittarius A*:n aluetta Linnunradan keskustassa.

Molempien tutkimusryhmien suorittamat tähtien ratojen mittaukset ovat todistaneet galaksimme keskustassa sijaitsevan mustan aukon olemassaolon.

"Tämän vuoden palkittujen löydöt ovat avanneet uusia alueita tiheiden ja supermassiivisten kohteiden tutkimuksessa. Nämä eksoottiset kappaleet tuovat vieläkin esiin kysymyksiä, jotka vaativat vastauksia ja motivoivat tulevaisuuden tutkimuksia", sanoo fysiikan Nobel-komiteaa johtanut David Haviland.

Palkintoon johtaneen tutkimuksensa jälkeen Penrose on kehittänyt esimerkiksi konformiseksi sykliseksi kosmologiaksi (CCC) kutsumansa maailmankaikkeuden kehitysmallin.

"Kosmologian suurimmat haasteet liittyvät nykyään pimeän aineen ja pimeän energian ymmärtämiseen. Myös termodynamiikan toisen lain alkuperä meidän tuntemassamme muodossa kuuluu niihin", arvioi Penrose Tähdet ja avaruus -lehdelle vuonna 2010.

"Kaikki nämä kolme aihetta liittyvät myös CCC-malliin omilla tavoillaan. Jotta saamme selville, onko se oikea näkökulma, tarvitaan paljon työtä tulevaisuudessa", hän jatkaa.

Myös viime vuonna fysiikan Nobelin palkinto myönnettiin tähtitieteen alueen tutkimuksesta. Tuolloin aiheina olivat alkuräjähdysmalli sekä eksoplaneetat.

Aiheesta lisää The Nobel Prize (englanniksi)