Ilmasto on ratkaisevassa osassa, kun haluamme selvittää, onko jokin tietty planeetta elinkelpoinen vai ei. Pilvien käyttäytyminen puolestaan on yksi suurimmista epätarkkuutta aiheuttavista asioista eksoplaneettojen ilmastomallinnuksissa.

Pilvet kuolevat satamalla, ja siksi ensimmäinen askel pilvien käyttäytymisen mallintamiseen on sateen sekä sadepisaroiden ymmärtäminen. Vesihöyry on erittäin tehokas kasvihuonekaasu, joten on myös tärkeä tietää, kuinka paljon putoavasta sadevedestä muuttuu matkan aikana vesihöyryksi.

Yhdysvaltalaiset Kaitlyn Loftus ja Robi Wordsworth osoittavat tuoreessa tutkimuksessaan, että lukuisista erilaisista kaasukehistä huolimatta vain tietyn kokoiset sadapisarat voivat päästä pilvistä planeetan pinnalle asti.

Koska avaruudesta on löytynyt maailmoja, joissa sataa esimerkiksi laavaa tai metalleja, tutkimuksessa tarkasteltiin lyhyesti myös muista kuin vedestä muodostuneita sadepisaroita. Tulosten perusteella myös tällöin sadepisarat ovat suunnilleen samaa kokoluokkaa.

Nyt esitellyt tulokset ovat vasta karkea alku eksoplaneettojen erilaisten sadepisaroiden mallintamisessa. Tarvitaan paljon tutkimusta, ennen kuin olemme paremmin perillä muiden taivaankappaleiden pilvistä ja sateista.

Aiheesta julkaistu tutkimus (englanniksi)