Parker sukelsi ulomman kaasukehän eli koronan sisään kuudennella koukkauksellaan Auringon läheltä huhtikuun 28. päivänä. Rajanylityksen tapahtuessa luotain oli 18,8 kertaa kotitähtemme säteen etäisyydellä sen pinnasta.

"Me näemme todisteet koronan sisällä olemisesta magneettikentän datassa, aurinkotuulidatassa ja visuaalisesti kuvissa", sanoo Nour Raouafi Johns Hopkins -yliopistosta.

Koronan ulkoreunaa kutsutaan Alfvénin kriittiseksi pinnaksi. Rajanylitysetäisyys sopi arvioihin, joiden mukaan tämä reuna olisi 10–20 Auringon säteen etäisyydellä.

Havainnoista ilmeni, että Parker oli itse asiassa sukeltanut useita kertoja sisään ja ulos kaasukehästä. Tämä todisti, ettei Alfvénin kriittinen pinta ole tasainen, vaan siinä on mäkiä ja laaksoja.

Hivuttauduttuaan ohilennollaan vieläkin lähemmäs, alle 15 säteen mitan päähän Auringosta, luotain näki nauhamaisia koronan rakenteita. Niitä voi Maasta käsin havaita auringonpimennysten aikaan.

Rauhallisemmat olosuhteet nauhojen sisällä ilmenivät muun muassa hiukkasten hitaampana liikkumisena. Tämä oli tutkijoille lopullinen vahvistus siitä, että alus todellakin oli koronan sisällä.

Parkerin seuraava lähiohitus Auringosta on tammikuussa. Silloin aluksen uskotaan taas lentävän koronan läpi. Lopullisella radallaan luotain tulee ohittamaan Auringon lähimmillään hiukan alle yhdeksän kertaa sen säteen mitan päästä.

Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)