Kuvaus mallista julkaistaan Montly Notices of Royal Astronomical Society -lehdessä. Julkaisuun ja työhön osallistuivat Maria Gritsevich Helsingin yliopistosta ja Esko Lyytinen Ursan tulipallotyöryhmästä.    

Malli tuo uuden ja entistä tarkemman tavan ennustaa meteoriitin kappaleiden putoamisalue. Simulointi huomioi muun muassa ilmakehän tuulien dynamiikkaa, mikä osoittautui erittäin tärkeäksi osaksi tarkkaa laskentaa.

"Aivan viime aikoihin asti on ollut hankalaa tehdä simulaatioita, joilla putoamisalue voitaisiin kartoittaa todenmukaisesti", kertoo Jarmo Moilanen. 

"Useita muuttujia ei ole pystytty mittaamaan helposti tai päättelemään edes videoiden ja valokuvien avulla tehdyistä hyvin dokumentoiduista havainnoista."

Moilanen on työstänyt mallia noin vuosikymmenen ajan Ursan tulipallotyöryhmän piirissä. Viime vuodesta alkaen hän on ollut tutkijana Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksessa.    

Maapallon pinnalle pudonneet avaruuskivet ovat kallisarvoisia näytteitä aurinkokunnasta. Jotta meteoriitti on mahdollista löytää, etsintäalue pitää pystyä rajaamaan riittävän tehokkaasti.

Meteoriitit halutaan myös kerätä talteen mahdollisimman nopeasti, sillä ne menettävät tieteellistä arvoaan heti, kun meteoriitin mineraalit alkavat reagoida Maan ilman ja veden kanssa.

"Pystymme näkemään selvästi, minkä muotoiselle alueelle kappale on pudonnut sekä paikat, johon kukin simuloitu yksittäinen kappale on tippunut", Moilanen sanoo. 

"Koska kappaleiden sirpaleita leviää neliökilometrien alueelle, työmme parantaa mahdollisuuksia löytää jotain ja säästää huomattavasti aikaa ja vaivaa."

Mallia on menestyksellisesti käytetty kolmen eri talteen saadun meteoriitin yhteydessä vuosina 2014-2018. Avaruuskivet löytyivät Kuolan niemimaan Annama-joelta, Botswanan Kalaharin autiomaasta ja Venäjän Ozerkista.